sunnuntai, 4. maaliskuu 2012

Kiitokset kuljettajalle ja koko seurueelle!

Viimeisenä on kuva Teemun kiitossukista, jotka minä Anne tein loppuun eilen autossa otsalampun valossa !

Ylläksen-retkemme on lopullisesti ohi. Sari on lähdössä liikuttamaan hevosia ja hakemaan Vipsu-kanin hoidosta, me Teemun, Cindyn ja Even kanssa puolestamme karautamme Audilla Punkaharjulla, mistä Markku hakee minut ja koirat kotiin.

Teemu tuli juuri maininneeksi uudesta veneestään, jossa mahtuu kolme yöpymään. Kesäretki on siis tiedossa ! Olemme myös suunnitelleet pohjoisen reissuja syksyksi ja ensi talveksi. Saa nähdä, mitkä matkoista toteutuvat. Välillä voisimme yrittää käydä jossain muualla kuin Ylläksellä...

Tämä blogi vaikenee seuraavaan reissuun saakka.

lauantai, 3. maaliskuu 2012

Ohi on

Toinen viikko olisi mennyt helposti reissussa!

Muutama mutka sattui kotimatkalle, joten reissatessa kesti jälleen yli 10 tuntia. Vielä me joku kerta ajetaan tuo matka yhden pysähdyksen taktiikalla (Anne sanoo EI!).  Mennessä käytiin tervehtimässä Cindyn Hero-pentua Simossa ja takaisin tullessa Wallu-pentua Haukiputaalla. Reippaita olivat pentuset  Tänään poikettiin myös Ruotsin kautta, kun ajeltiin Pellosta rajan yli ja Haaparannasta takaisin - kyllä me ollaan kansainvälisiä

Tässä vielä muutama kuva lähtötunnelmista:

lauantai, 3. maaliskuu 2012

Pakolliset poseeraukset

Tänä aamuna 20++ siivouspalvelun jäädessä hommiin suuntasimme Annen kanssa koirien kuvausreissulle aamuaurinkoon Ylläsjärven puolelle. Tässä parhaita paloja:

Vega

Vinka

Vega ja Vinka

Cindy

Eve

perjantai, 2. maaliskuu 2012

Rinteeseen

Edellisyön potkurireissusta huolimatta oltiin aamulla reippahasti jo puoli ysin aikaan koiria lenkittämässä. Ja nähtiinhän me sillä reissulla porokin ihan lähietäisyydeltä. Minun koirat oli irti; Vegaa ei jaksanut poro kiinnostaa, mutta Vinka lähestyi poroa tosi pontevasti. Hienosti oli  kuitenkin kuulolla ja tuli käskystä poron luota pois. Poro ei kauheasti yhdestä ympärillä pyörivästä göötistä jaksanut välittää.

Sitten aamupalalle ja 10 aikaan oltiin jo rinteillä. Jokaisen edellisestä laskettelukerrasta oli jo useampi vuosi aikaa, mutta päästiin hisseillä kompuroimatta ylös ja ehjänä alas  Ainut suuri miinus oli tuuli: tuulen nopeus oli 16 m/sek. Ylläsjärven puolelta tunturin laelle nousevat hissit oli suljettu. Pysyttiin sitten tällä puolella, niin ei tarvinnut bussilla tulla takaisin... tuuli puhalsi ylhäällä niin lujaa, että allekirjoittaneelta (Sarilta) loppui urhoollisuus parin tunnin jälkeen.

Teemu heitti minut välillä mökille ja sillä välin Anne oli löytänyt tällaisen löhösijan:
 

En sentään minäkään jäänyt mökkiin löhöilemään vaan vaihdoin vaatteet ja lähdin koirien kanssa lumikengillä laskettelurinteille. Käppäilin suurimman osan matkaa keskiviikkoista polkua ja lopussa suunnistettiin onnistuneesti Jokerikuppilalle, jossa tavattiin urheat laskijat. Sieltä kenkäiltiin takaisinpäin ja otettiin suunta Y1:lle - onnistuneesti tälläkin kertaa. Matka sujui hyvin neljän koiran kanssa, tosin Annen koirat joutuivat flexiin treffien jälkeen (olisivat muuten varmaan kirmanneet takaisin rinteille). Matkalla nähtiin muutamia koirista kiinnostuneita hiihtäjiä ja jostain kumman syystä kaikki tunnistivat kuka meidän laumaa komensi - en siis minä vaan tuo eräs persoona ISOLLA Peellä

Joku on taas vähän hidas...

perjantai, 2. maaliskuu 2012

Potkureilla karaokeiltaan

Nyt kun vauhtiin pääsimme, niin läksimme torstai-illan päätteeksi potkureilla karaokeiltaan Joiku-pubiin. Tätä ennen kävimme Sarin ja koirien kanssa kuutamolumikenkäilemässä tunnin verran.

Sari vähän vastusteli pubikeikkaa, mutta siitähän sitä sitten koko porukka innostui... Kaksi kelkkaa löytyi tallista, ja alkumatkan Sari istui kyydissäni. Vauhti oli alkumetreillä alamäkeen jopa turhan kovaa, mutta siitä se sitten hiipui. Ihme kumma paluumatka ylämäkeen autotiellä (!) sujui liukkaasti.

Pubissa laulajat paranivat illan mittaan, joten valomerkkiin astihan me siellä viivyimme. Oli mielenkiintoista seurata paikallisten ja lomalaisten vääntöä biljardisäännöistä. Meikäläinen sai hyvää iltajumppaa, kun jouduin väistelemään biljardikeppiä, niin lähellä pelipaikkaa baarin pöydät ovat.

Paluumatkalla jalakset siis luistivat ylämäkeen mainiosti ja upeat revontulet värittivät reissuamme. Jos nauru pidentää ikää, niin kyllä torstai-ilta toi sitä taas monta vuotta lisää !