Edellisyön potkurireissusta huolimatta oltiin aamulla reippahasti jo puoli ysin aikaan koiria lenkittämässä. Ja nähtiinhän me sillä reissulla porokin ihan lähietäisyydeltä. Minun koirat oli irti; Vegaa ei jaksanut poro kiinnostaa, mutta Vinka lähestyi poroa tosi pontevasti. Hienosti oli  kuitenkin kuulolla ja tuli käskystä poron luota pois. Poro ei kauheasti yhdestä ympärillä pyörivästä göötistä jaksanut välittää.

Sitten aamupalalle ja 10 aikaan oltiin jo rinteillä. Jokaisen edellisestä laskettelukerrasta oli jo useampi vuosi aikaa, mutta päästiin hisseillä kompuroimatta ylös ja ehjänä alas  Ainut suuri miinus oli tuuli: tuulen nopeus oli 16 m/sek. Ylläsjärven puolelta tunturin laelle nousevat hissit oli suljettu. Pysyttiin sitten tällä puolella, niin ei tarvinnut bussilla tulla takaisin... tuuli puhalsi ylhäällä niin lujaa, että allekirjoittaneelta (Sarilta) loppui urhoollisuus parin tunnin jälkeen.

Teemu heitti minut välillä mökille ja sillä välin Anne oli löytänyt tällaisen löhösijan:
 

En sentään minäkään jäänyt mökkiin löhöilemään vaan vaihdoin vaatteet ja lähdin koirien kanssa lumikengillä laskettelurinteille. Käppäilin suurimman osan matkaa keskiviikkoista polkua ja lopussa suunnistettiin onnistuneesti Jokerikuppilalle, jossa tavattiin urheat laskijat. Sieltä kenkäiltiin takaisinpäin ja otettiin suunta Y1:lle - onnistuneesti tälläkin kertaa. Matka sujui hyvin neljän koiran kanssa, tosin Annen koirat joutuivat flexiin treffien jälkeen (olisivat muuten varmaan kirmanneet takaisin rinteille). Matkalla nähtiin muutamia koirista kiinnostuneita hiihtäjiä ja jostain kumman syystä kaikki tunnistivat kuka meidän laumaa komensi - en siis minä vaan tuo eräs persoona ISOLLA Peellä

Joku on taas vähän hidas...